RÄYHÄÄ SISUSTUKSEEN PERKELE!

Miten sitä aina tarttuukin kaikkeen valkoiseen (tai harmaaseen) kotiaan sisustaessa? Rakastan kyllä kauniita valkoisia koteja, joissa on sopivasti mustaa ja harmaata. Mutta. Kun lueskelee pohjoismaisia sisustuslehtiä ja -blogeja, tulee valko-harmaa-musta -ähky melko nopeasti. Juu juu, kun on perusasiat neutraalit, voi sitten yksityiskohdilla piristää ilmettä. Tottahan se on.

Meidän kotimme on mielestäni AIVAN JÄRKYTTÄVÄN värikäs, kun keittiönkaapit ovat vihreät ja sohva punainen. Ok, kuulotaa melko psykedeeliseltä, mutta lähes kaikki muu onkin sitten valkoista, mustaa, harmaata tai neutraalia puuta. Alkuperäinen suunnitelma oli itse asiassa hankkia ruskea nahkasohva, mutta monien mutkien kautta punainen paholainen päätyikin olohuoneeseemme.

Vanhassa Helsingin-kodissani maalasin yhden seinän vaaleanpunaiseksi (sävyä pähkin pitkään, se oli siis enemmänkin sellainen haalea vanha roosa), ja pidin siitä kuin hullu (marja)puurosta. Kodissani olleet paloautonpunaiset keittiönkaapit eivät kyllästyttäneet vielä reilun kymmenen vuoden jälkeenkään. Miten sitä nyt sitten on niin valkoinen ja neutraali ja kavahtaa kaikkea värikästä? Tämän blogin ulkoasukaan ei varsinaisesti ole mitään väri-iloittelua.

Liialliseen sisäsiisteyteen ja millintarkkaan sisustukseen minusta liittyy jotenkin myös "sisustustaulujen" käyttö. Siis sellaisten taulujen, joilla ei ole mitään muuta tarkoitusta kuin täyttää seinää ja näyttää hyvältä. Niihin ei siis liity mitään merkityksiä, muistoja, assosiaatioita... eihän siinä tietenkään mitään vikaa ole, ja meilläkin sitä osastoa riittää. Niihin kuitenkin kyllästyneenä minulle tuli hiljattain hillitön tarve saada taas bändikuvia seinille – näin niin kuin melko pitkän tauon jälkeen.

Monet vanhat levyt ovat olleet paitsiossa, kun ensin vanha vinyylisoittimeni sanoi itsensä irti, ja sen jälkeen tulikin muutto maailman ääriin. Levyt ovat nyt monien muiden rakkaiden tavaroiden kanssa laatikoissa pölyttymässä vanhempieni varastossa. Nyyh. Onneksi on sentään Spotify!

Haluaisin siis bändikuvat takaisin seinille, tyylikkäänä ratkaisuna. Kuten mustavalkoisena (ei nyt sentään värikuvilla ruveta rilluttelemaan) rykelmänä kehystettyjä pikkukuvia seinällä. Hmm? Asiaa sietää tutkailla! Artistivalinnoista saadaan vielä kunnon kiista aikaiseksi miehen kanssa. Sillä välin taidan maalata yhden makuuhuoneen harmaista seinistä, kröhöm, valkoiseksi.

Tästä pitäisi tehdä varmaankin joku pieni pähkinätehtävä, ja kirjoittaa vastaukset ylösalaisin, mutta olkoon nyt ihan normitekstinä... Ylhäältä alas, vasemmalta oikealle:

1. DJ Shadow, Cal Tjader, Led Zeppelin

2. Beck, Herbie Hancock, John Coltrane, Deep Purple

3. Black Sabbath, Beastie Boys, The Doors

4. Jimi Hendrix, Wigwam, Metallica, Massive Attack.

Aika vakavaa sakkia. Zeppelinit ja Metallicat sentään virnuilee, paitsi Ulrich joka tietenkin murjottaa.