LEIPÄHULLUUS!

Ostan todella harvoin kotiin leipää. Pidän siitä nimittäin liikaa – tai siis pidän HYVÄSTÄ leivästä ihan liikaa. Jos leipää on kotona, sen syöminen lähtee täysin lapasesta. Ja sitten on leipäpöhö ja tunkkainen fiilis. Olen siis todennut paremmaksi olla ostamatta leipää ollenkaan, satunnaisia viikonloppu-bageleita lukuunottamatta.

Eilen mahaani iski joku pöpö tai ihan vaan joku sellainen kolmekymmentä täyttäneille ominainen vatsan ärtymys jostain randomista asiasta. Tiedättehän, vanhuus ja silleen. Olotila oli sellainen, että pahimmasta selvittyäni ei olisi tullut mieleenikään syödä raakoja vihanneksia tai yhtään mitään normaalia. Sellaisessa fiiliksessä pitää syödä vaaleaa leipää, mielellään paahdettuna, ja päälle levitetään sekä voita että appelsiinimarmeladia. Mies siis haki ritarillisesti valkoisella rats-- hopeisella Hyundailla leipää ja marmeladia kaupasta. Ja oijoi, kuinka hyvää!

Onnistuin myös järjestämään illalle lisädraamaa polttamalla ensimmäiset leipäviipaleet uunissa (paahdinta kun ei ole) niin pahasti, että palohälytin ujelsi kuin viimeistä päivää, ja koko asunto oli täynnä savua. Tiedänpähän olla käyttämättä uunin “BROIL”-asentoa enää. Ilmeisesti se tarkoittaa “yhtä kuuma kuin helvetti: känttysi palaa sekunnissa!” Voihan vanha vihtahousu.

Aamulla leipäpaketti odotteli edelleen houkuttelevana pöydällä, ja tein ihanat aamiaisleivät: uunissa (varovasti, varovasti) paahdettujen viipaleiden päälle muussattua avocadoa ja yhdeltä puolelta paistetut aurinkoiset kananmunat. Tujaus jotain meksikolaishenkistä soossia olisi sopinut leipien päälle loistavasti, mutta kun sellaista ei ollut, oli tyytyminen ripaukseen suolaa. Ja oijoi kertaa kaksi! Niin tervetullutta vaihtelua iänikuisiin smoothieihin. Siitäs saatte lehtikaalit ja pakastemustikat! Leipä on talossa! HOHOHOHOHOHOOO!

Koska olen huono bloggaaja, enkä ottanut herkkuleivistäni kuvaa vaan söin ne hullun kiilto silmissä, lainasin kuvan aamiaisbageleista mahtavasta Manhattan Nest -blogista, josta avocadoleipäidean pöllinkin. En myöskään siinä illalla huutavaa palovaroitinta leyhytellessäni ja palaneita känttyjä ulos kantaessani tullut ottaneksi yhtään valokuvaa mustista käppyröistä. Oli vähän niinku muuta mielessä. Ehkä olisi pitänyt taltioida paistotulos ja perustaa blogiin "ei menny kuin strömsössä" -kategoria. Siihen olisi jo se surkea kuivakukkayritelmä tyrkyllä. Ensi kerralla sitten!

No joo, leipä meni nyt pakastimeen. Yritän ainakin pitää hommaa kohtuudessa. Katsotaan miten eukon käy!

PS. Tein muuten kerran smoothien avocadosta. Vaikka kuinka yritin lisätä raikkautta ja makeutta lisääviä ainesosia, tuntui smoothien juominen siltä, kuin olisi juonut löysää guacamolea. En ole tehnyt toiste.