Thursday, May 30, 2013

POST PRODUCTION DEPRESSION ELI ELÄMÄÄ HANKKIMASSA

En koe mitenkään tarpeelliseksi selitellä, miksi Sushine Recorderissa meno on ollut niin vaisua viime aikoina. Mainittakoon kuitenkin, että sähellyksestä selvittyä on viime aikoina ollut vallalla sellainen itäinen melankolia, johon kuuluu muun muassa rötvääminen, viininjuonti, pohdiskelu, kyseenalaistaminen, kantrin ja barokkimusiikin kuuntelu, Borgia-sarjan kyylääminen ja mietiskely.

Freelancerin arkeen kuuluu ainakin minulla ison työprojektin jälkeinen tyhjyyden tunne: mitä nyt? Miksi puhelin ei soi? Mitä mä teen? Kukaan ei tarvitse minua! Pitäsikö mulla olla nyt sitä paljon puhuttua elämää? Apua!

Jos olisin Instagramissa, tämä olisi nyt sellainen Instaweek-kollaasi. Mutta kun en ole, niin tämä on tavallinen kollaasi. Koittakaa kestää.

1. Lisää pioneja! 2. Söin epäterveellistä välipalaa
3. Söin terveellistä välipalaa 4. Ostin uuden hatun ja join lempijuomaani, alkoholia.

Hedelmä-äijän kojusta ostetut viiden dollarin chilillä ja limellä maustetut helelmäpalat ovat parhautta. Näitä kun nakertaa, ei haittaa yhtään, että täkäläiset karkit ovat yksiselitteisesti pahoja. Olen myös tehnyt antaumuksella Eevan kohupannareita (teen aina yhden ison lätyn, ja riippuu selkeästi täysin kuun ja tähtien asennosta, pysyykö se kasassa vai ei, mitään muuta selitystä sille ei voi olla), käynyt käppäilemässä ja juoksemassa ja tehnyt laiskahkoon tahtiin pikkuhommia.

Pari viime päivää olen myös kuunnellut juuri ilmestynyttä John Fogertyn kaverikimppa-albumia Wrote A Song For Everyone (linkki vie Spotifyyn, luulisin). Levy sai Rolling Stone -lehdessä viisi tähteä (!), ja huolimatta ennakkoasenteestani ("haiskahtaa aikuisrokilta") olenkin tykännyt siitä kovasti. Jopa Kid Rock, joka on mielestäni epäilyttävä, vetää hyvin.

Kävin myös peräkkäisinä iltoina katsomassa samassa kompleksissa ensin Noah Baumbachin uuden pienen mustavalkoelokuvan Frances Ha ja sitten J. J. Abramsin megapläjäyksen Star Trek Into Darkness. Trailerien kohderyhmäajattelu jaksaa aina vaan huvittaa. Oli nimittäin melko eri trailerivalikoima noiden kahden edessä. Haha. Ja Brad Pittin tähdittämä World War Z vaikutta todella kuppaiselta. Tylsistyin jo trailerin aikana.

Frances Ha -leffassa oli muuten loistavaa musiikinkäyttöä. Siitä innostuneena täräytän tähän nyt vielä aivammahtavan disco-klassikon, joka soi myös ko. elokuvassa. Suosittelen. Sekä biisiä että leffaa.


2 comments:

Hottentotti said...

Hahaa, ompa hieno lätsä!

Itse olen just nyt siinä tilanteessa, että viime yö on tehty töitä koska tänään deadline. Aamulla vetäsin parin tunnin tirsat ja nyt tehdään vielä kädet täristen viime hetken pikkufiksauksia. Päässä surisee.

Polly Biscuit said...

Auts, auts, auts. Liian tuttua. Deadlinet, nuo pirulaiset!