...ihan niinku Strömsössä. Meuhkasin vähän aikaa sitten, kuinka kuivakukat olisivat kiva lisä sisustukseen, ja että hortensiat kuivuvat hyvännnäköisiksi. Nooh:
Ripustin hortensiat kuivumaan, ja ne näyttivätkin hetken ihan lupaavilta. Olin varsin tyytyväinen itseeni. Ai sisustus- ja DIY-projekti? Kaikki hoituu! Henkselit paukkuu!
Ja lopputulos:
Jep. No se siitä sitten. Ehkä ostan vaikka kimpun valmiiksi kuivattua laventelia tai jotain.
Saturday, December 29, 2012
Friday, December 28, 2012
NOTKUMISESTA
Rakastan notkumista. Kahviloissa.
Kotona. Kylässä. Sellaista ei-minkään-tekemistä, jota joku voisi
kuvailla tyhjäntoimittamiseksikin. Minussa on vähän turhankin
paljon haaveilijan ja taivaanrannanmaalarin vikaa, ja sen lisäksi
tykkään tirkistellä ihmisiä. Kahviloissa on siis oivalliset
puitteet kaikkeen tähän oleiluun. Rekvisiittana voi olla kirja tai
läppäri, ja notkua voi niin paljon kuin tykkää.
Tykkään myös englanninkielisestä
sanasta loitering. Jos voisin
valita, elämässäni olisi erittäin paljon loiteringia.
Harrastaisin sitä mieluusti erityisesti kieltokylttien liepeillä. Näitä kylttejä tuntuu löytyvän melko paljon sieltä täältä. Hähä. Jos on tarpeeksi arvokkaan näköinen varhaiskeski-ikäinen
nainen, ei turhasta notkumisesta todennäköisesti saa häätöä.
Pitäisikin testata tätä käytännössä: pukeutua siististi ja mennä kaikenlaisiin paikkoihin tyhjäntoimittamaan ja odotella seuraamuksia. Mitähän seuraisi esimerkiksi siitä, että hengailisin lähimeksikolaisburgeri-drive-in -paikan takapihalla, jossa on “no loitering” -kyltti? Paikassa näkyy todella harvoin asiakkaita, ja kyseisessä ravitsemusliikkeessä syöminen on aivan varmasti ruokamyrkytyksen vapaaehtoista kalastelua. Miten siis minun notkumiseni vaikuttaisi paikan toimintaan? Antaisiko se myynnille piristysruiskeen? Vai vaikuttaisiko hengailuni vain siltä, että olen myymässä itseäni? Hmm. Ehkä tätä ideaa täytyy vielä jalostaa.
Muuten, opin hiljattain, että sanonta "kaivaa verta nenästään" on englanniksi "cruising for a bruising". Huippua!
Thursday, December 27, 2012
LAITE
Mies
sai töistä joululahjaksi telakointiasema-mölytoosan. Lahja
tuli ihan yllättäen eräänä päivänä postimiehen mukana.
Ihmettelimme yhdessä valkoista laatikkoa, josta ei voinut päätellä
yhtään, mitä sen sisällä on, ja mies totesi tyynesti, että avaa
sen vasta illalla. Mitähäh? Minä olin tietenkin että AVAA SE NYT
HEMMETTI, mutta ei. En voi ymmärtää tuollaista tuskan
pitkittämistä.
Noh,
paketin avaamisen jälkeen totesin ensin, että minähän en
musiikkia kuuntele tuollaisesta mistä lie pömpelistä. Ja rumakin
on kuin mikäkin. Yllättäen pömpeli on kuitenkin osoittautunut
oivaksi “keittiöradioksi” ja sitä tulee käytettyä melko
paljon. Kaikkeen tottuu näköjään.
Ja puhelin latautuu samalla kun kuuntelee musaa! On se vaan kätevä. Kuulenko jo kelkan kääntyvän? Kraaaaaah....
PS. Kuka tunnistaa soimassa olevan, vuonna 1997 ilmestyneen levyn? Edelleen täyttä timanttia!
Ja puhelin latautuu samalla kun kuuntelee musaa! On se vaan kätevä. Kuulenko jo kelkan kääntyvän? Kraaaaaah....
PS. Kuka tunnistaa soimassa olevan, vuonna 1997 ilmestyneen levyn? Edelleen täyttä timanttia!
Wednesday, December 26, 2012
HOODS 2
------------------
1. LA Mill
2. Kotipalmu
3. Nami!
4. Koirakasa
5. Puoti
6. Tuntihotelli, oletettavasti
ROHDOKSELLE!
Joulutunnelmoinnin sijaan tekee mieli iskeä eetteriin käsittämätön musavideo!
Tästä videosta piti katsoa vain alku ja jättää normaaliin tapaan biisi sitten taustalle soimaan, mutta en voinut lopettaa sen tuijottamista. Klassikkokamaa! Välimeren lomat! Possunpunaiset naamat! Kansantanssit! Eurooppalainen yhteistajunta! Jung! Radiossa Sabrina! Euroviisut! Maatunnusten bongailu autoista!
Tästä videosta piti katsoa vain alku ja jättää normaaliin tapaan biisi sitten taustalle soimaan, mutta en voinut lopettaa sen tuijottamista. Klassikkokamaa! Välimeren lomat! Possunpunaiset naamat! Kansantanssit! Eurooppalainen yhteistajunta! Jung! Radiossa Sabrina! Euroviisut! Maatunnusten bongailu autoista!
Onneksi lapsuus ei ollut täysin
jenkkien viihde-imperialismin läpitunkema. Onko tuo yllämainittu litania sitten parempi, mene ja tiedä, mutta ainakin se on erilainen kuin täkäläisten kollektiivinen lapsuustajunta.
Jollain sairaalla tavalla mitä
useammin tämän kuuntelee, sitä hienommaksi biisi muuttuu kaikkine
mahtavine Kreikka-vaikutteineen. Ja sitäpaitsi, kuka nyt enää Tapanina jaksaa joulujollotuksia. Tästä timanttia tapsantanssien soittolistalle!
Sunday, December 23, 2012
KLISEET TOIMII
Peilistä kurkkaavat makuuhuoneen seinäloikoilijat, unelmoijat, muusat: Man Rayn Kiki ja David Hockneyn Peter.
Jouluvalojen myötä Sunshine Recorder toivottaa erinomaisen rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille! Minä yritän ehkä vielä ehtiä Ikeaan jossain välissä ostamaan glögiä ja pipareita.
Jouluvalojen myötä Sunshine Recorder toivottaa erinomaisen rauhallista ja tunnelmallista joulua kaikille! Minä yritän ehkä vielä ehtiä Ikeaan jossain välissä ostamaan glögiä ja pipareita.
Friday, December 21, 2012
KUKKAHOMMIA
Maailmanloppu ei ole ainakaan vielä ehtinyt tänne länsirannikolle, joten nyt on oiva hetki kukka-asioille!
Leikkokukat kotona maljakossa tuottavat kyllä todella paljon iloa. Ostan silloin tällöin Trader Joe's -ruokakaupasta halpoja kukkia, jos itseäni miellyttäviä sattuu olemaan myynnissä (vain yhtä lajia ja väriä per kimppu; mielellään valkoista, purppuran sävyjä tai vaaleanpunaista; ei mitään ripellystä.) Esimerkiksi kauniit pionit, liljat ja hortensiat ilahduttavat arkea joka senttinsä arvosta.
Leikkokukat kotona maljakossa tuottavat kyllä todella paljon iloa. Ostan silloin tällöin Trader Joe's -ruokakaupasta halpoja kukkia, jos itseäni miellyttäviä sattuu olemaan myynnissä (vain yhtä lajia ja väriä per kimppu; mielellään valkoista, purppuran sävyjä tai vaaleanpunaista; ei mitään ripellystä.) Esimerkiksi kauniit pionit, liljat ja hortensiat ilahduttavat arkea joka senttinsä arvosta.
Olen kateudesta
vihreänä (mut selkeästi pitäisi laittaa maljakkoon)
katsellut suomalaisten blogien itsekerättyjä syys- ja
talvikimppuja: puolukkaa, kanervaa ja pihlajaa. Täältä ei tunnu
oikein vastaavia löytyvän, ja yksi päivä kun yritin taittaa
mukaani lehtensä kauniin punaiseksi värjänneen puskan oksia,
lehdet varisivat suorilta maahan pienestäkin hipaisusta. Okei, ei sitten...
Leikkokukat ovat
tietysti kauniita ja ihania, mutta usein melko lyhytikäisiä.
Kestävämpiä talvikimppuja hankkisin kyllä mielelläni kotiin, jos
niitä jostain löytyisi. Entäs sitten kuivakukat? Ne ovat tuntuneet
mummojen jutuilta, mutta mutta... esimerkiksi kunnon kimppu kuivattua
laventelia voisi olla oikeinkin jees, jos sitä iskisi ison kasan
sinkkiämpäriin ja jättäisi rusetit ja ripellykset muiden
hommiksi. Myös hortensia kuivuu näköjään nätisti. Hmmhm?
|
Juu, laventelit levittäisivät myös vienoa tuoksua ympärilleen. Ja hortensiat ovat halpoja - ei siis muuta kun kuivattelemaan! Jesh! Tällaisten kuvakollaasien tekeminen on muuten TODELLA onnetonta ilman mitään kuvankäsittelyohjelmaa. Ei tarvinne kirjoittaa yksityiskohtaista selostusta tästä monimutkaisesta prosessista, mutta voi tsiisus mitä räpellystä. Joulupukki? Huhuu? Lightroom? Tontut? Anyone?
Tätä kukkahommaa täytyy kyllä hetki vielä sulatella. Kuivakukkia? Minun kotiini? No, ehkä siinä sinkkiämpärissä.
EI kransseja. Joku roti.
Tätä kukkahommaa täytyy kyllä hetki vielä sulatella. Kuivakukkia? Minun kotiini? No, ehkä siinä sinkkiämpärissä.
EI kransseja. Joku roti.
Thursday, December 20, 2012
Wednesday, December 19, 2012
LUONTO LÄHELLÄ
Yhdestä asiasta pidän asunnossamme
erityisesti: makuuhuoneen ikkunan takana on ympäri vuoden kukkiva
pensas. Kukissa pörrää perusöttiäisten ja niitä pyydystävien
lintujen lisäksi komeita ritariperhosen näköisiä kavereita ja
ajoittain myös pieniä kolibreja.
On muuten melko jännä ottaa kuvaa,
jossa näkyisi sekä pimeähköä huonetta että kirkkaassa
auringonpaisteessa kylpevää kasvustoa. Eihän tässä olekaan
vierähtänyt kuin kymmenisen vuotta siitä, kun viimeksi koskin
järkkäriin. Valotushäh?
Öttiäisten lisäksi viihdykettä
tarjoaa naapurin koiraa usein ärsyttävä orava, joka juoksee
katonharjoilla ja säksättää häntäänsä heiluttaen kaikelle ja
kaikille. Tiedättehän oravatyypin: sen, joka luulee olevansa
Maailman Kovin Jätkä. Koira ja orava käyvät usein keskustelua
melko ärtyneissä merkeissä, mikä vaan jaksaa huvittaa päivästä
toiseen. Räyh räyh räyh! Tsäk tsäk tsäk!
Tuesday, December 18, 2012
LA PHIL
Kävimme
Walt Disney Concert Hallissa Esa-Pekka Salosen pändin eli Los
Angeles Philharmonicin konsertissa. Salonen johti teoskokoelman, joka
oli vähän “jokaiselle jotakin” -henkinen, mutta eipä tuo
haitannut, koska tämä oli ensimmäinen kertani talossa ja olin
melko innoissani. Kuuntelin siis mielihyvin myös pakolliset
Tšaikovskit.
Kuva: Carol Highsmith |
Älkää antako
Disney-nimen hämätä: Frank Gehryn suunnittelema rakennus on todella hieno. Ulkopuolelta. Sisältä se
on jenkkityyliin ahdas ja sokkeloinen, ja käytävissä on TIETENKIN
kokolattimatot. Paikkamme olivat kaikista halvimman rahvaan
karsinassa eli orkesterin takana. Koko ekan biisin ajan minulla oli
pakottava tarve ponkaista ylös paikaltani ja juosta eri katsomoissa
kuuntelemassa, miltä sali oikein kuulostaa. Ei soundi siis mitenkään
paha sielä takapaikoiltakaan ollut, mutta ei tietenkään paras
mahdollinenkaan. Oikein nautittava silti. Enhän minä mikään konserttisalien akustiikka-asiantuntija ole, mutta kyllä sitä pöljempikin kauniisti soivan salin aistii.
Hinnoittelupolitiikasta
täytyy kyllä antaa erityiskiitos! Halvimmat eli meidän lippumme
olivat 24 dollaria kappale. Perhana, jos olisin tajunnut aiemmin,
että tuollaisilla hinnoilla pääsee kuuntelemaan huippuluokan
orkesteria huippuluokan salissa, olisin notkunut konserteissa
jatkuvasti. Tai ainakin useammin kuin tähän nykyiseen kerran
vuodessa -tahtiin. Nyt täytyy vaan tutkailla, josko ohjelmistossa
olisi kiinostavia teoksia, ja ostaa lisää lippuja. Jos vaikka
jossain vaiheessa sijoittaisi paremmille paikoillekin!
Kuva: discoverlosangeles |
Monday, December 17, 2012
#%*:N MAANJÄRISTYKSET
Juliste
on aseteltu jo kolme kertaa kehykseen, teipattu kiinni ja tuskailtu
lasin alle meneviä karvoja ja moskaa. Sitten vähän täristää
muutaman kerran, niin pienesti ettei sitä välttämättä edes
huomaa, ja tadaa: julisteet ovat valahtaneet teippikiinnityksistä
huolimatta. Argh! Taasko tuo perhanan kehys on avattava? Kohta pistän
pikaliimaa.
Tamara
de Lempicka katselee minua kuin halpaa makkaraa. Miten olet päästänyt
minut valahtamaan näin? Mikä röyhkeys! Rahvaan olohuoneet, hmph.
Saturday, December 15, 2012
OODI ROSKIKSELLE
Keittiön roskis,
oi keittiön roskis!
Saavuit lahjakortin
siivin,
lähettimiehen
käsin ripein.
On sävys
kermanvaalea,
toinen kuin
keittiökoneiden haalea.
Mut ei se minua
nypi,
väri ei silmille
hypi.
Retromuotos ihanat
ja ämpärisi
tilavat
yhdistyvät
totisesti
käytännön ja
tyylin pariksi.
Ja sulava poljin
Liike hiljainen
Tiivis kansisuljin
Pysyy poissa
kärpänen
Friday, December 14, 2012
BLOGGAAMISESTA
Avaudutaanpa
hieman näin perjantain kunniaksi!
Kun elinpiiri muuttuu, omaa paikkaa siinä hakee näköjään aika kauan. Täällä maailman toisella puolella minulla on luonnollisesti vähemmän ystäviä kuin Suomessa, ja teen töitä kotona. Hiljattain alkoikin tuntua siltä, että olen hautautunut jonnekin maapallon länsilaidalle viheltelemään tyhjyyteen. Tuli fiilis huudella, että hei, olen olemassa, täällä näin!
Muuten, mainittakoon tässä nyt vielä, että tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla nimetön ja kasvoton, ja olla puhumatta työasioista. Ammattini ei ole mitenkään jännittävä, ja satunnaisen lukijan on turha arvuutella, olenko Hollywood-tähti tai sellaiseksi haluava. Ei tarvitse pidättää hengitystä: en ole. Koska tämä on minun blogini, kerron itsestäni juuri sen verran kun huvittaa. Kommentointi on kuitenkin todella toivottua, koska yksin huutelukaan ei välttämättä kovin kauaa jaksa kiinnostaa. Kyllä, ystäväni siellä, juuri sinä, tämä on uhkaus: jos ei kommentteja ala tippua, ei tätä riemua kovin kauaa kestä.
Muutin
Los Angelesiin vähän yli vuosi sitten. Suomeen jäivät perhe,
ystävät, suurin osa töistä, rakas kotini Kalliossa ja muutenkin
elämä, jota ehdin rakentaa jo hyvän aikaa.
Kun elinpiiri muuttuu, omaa paikkaa siinä hakee näköjään aika kauan. Täällä maailman toisella puolella minulla on luonnollisesti vähemmän ystäviä kuin Suomessa, ja teen töitä kotona. Hiljattain alkoikin tuntua siltä, että olen hautautunut jonnekin maapallon länsilaidalle viheltelemään tyhjyyteen. Tuli fiilis huudella, että hei, olen olemassa, täällä näin!
Tässä
sitä siis huudellaan. Kirjoittaminen tuntuu tällä hetkellä
todella hyvältä, en nimittäin työni puolesta joudu kirjoittamaan
lähes ollenkaan. Kynäily on kuitenkin jotain, mistä olen joskus
pitänyt. Taidot ovat toki ruosteessa, mutta kyllä se kirjoituslihaskin siitä vielä vetreytyy. Valokuvaustaitoni eivät ole kummoiset, mutta kameran kanssa
hilluminen on hauskaa, kun tuntee muistavansa vanhoja taitoja ja
oppivansa uutta. Se on todella palkitsevaa. Nälkä kasvaa myös
syödessä – olen jo nyt ihan kypsä tuohon kälyiseen iPhotoon, ja
haluaisin Lightroomin (Photari ehkä sitten joskus paremmilla
budjeteilla) monipuolisempaa kuvankäsittelyä varten. Toivon myös,
että jaksaisin pitää harrastusta yllä niin kauan, että
näkisin blogin kautta omien taitojeni kehittymisen. Se olisi ihan
mahtavaa!
Blogin
pystyyn ponkaiseminen tuntui siis juuri nyt yllättävän
luonnolliselta. Luen itse jonkin verran blogeja (suosikkejani löytyy
tuosta sivupalkista), ja nyt kun blogimaailma tuntuu päässeen eroon
pahimmista syntymäkivuistaan, on aikakin oivallinen. Blogin
pitäminen on jo niin klisee, että sitä ei pidetä enää mitenkään
kummoisena. Silti nolostelen välillä ajatuksissani sitä, että
ryhdyin moiseen hommaan. Mitä ne nyt ajattelee?
Ja
siis kyllä, nimenomaan, ketkä ne? Tuttavat Suomessa? Ne tutut ja
kollegat, jotka pitävät koko hommaa täytenä hömppänä? Voi
rähmä! Pitäköön. Perhana, jos haluan kirjoittaa vaikka
leikkokukista, minähän kirjoitan.
Muuten, mainittakoon tässä nyt vielä, että tällä hetkellä tuntuu hyvältä olla nimetön ja kasvoton, ja olla puhumatta työasioista. Ammattini ei ole mitenkään jännittävä, ja satunnaisen lukijan on turha arvuutella, olenko Hollywood-tähti tai sellaiseksi haluava. Ei tarvitse pidättää hengitystä: en ole. Koska tämä on minun blogini, kerron itsestäni juuri sen verran kun huvittaa. Kommentointi on kuitenkin todella toivottua, koska yksin huutelukaan ei välttämättä kovin kauaa jaksa kiinnostaa. Kyllä, ystäväni siellä, juuri sinä, tämä on uhkaus: jos ei kommentteja ala tippua, ei tätä riemua kovin kauaa kestä.
Kuvituksena
pari mahtavaa lifestyle-blogiklisettä, joita rakastan: kukat ja aamiainen
(erittäin epämäräisen värisine) smoothieineen. Näistäkin
kirjoitan varmasti pikapuoliin!
Rattoisia hetkiä yhdessä toivoen,
Polli Tahtoo Keksin
Rattoisia hetkiä yhdessä toivoen,
Polli Tahtoo Keksin
Thursday, December 13, 2012
HERNEKEITTOTORSTAI!
No niin, ruokapostaus! Ensimmäisen
ruokakuvan kunnian saa tölkkihernekeitto. Kulhossa oleva tavara ei
näytä lainkaan samalta kuin tölkin kyljessä oleva houkutteleva
soppa. Täällä ei kuitenkaan lue kuvan vieressä “tarjoiluehdotus”
kuten Suomessa. Minua on huijattu!
Tässä reippaasti pippuroidussa
luomukasvishernarissa ja dijon-sinapissa on varsin erilainen vääntö
kuin kotimaisessa hernekeitossa, mutta yhdistelmä maittaa
erinomaisesti näin sateisen ja viileän torstain kunniaksi.
Purkillisen tuota kun vetää naamariin niin taas jaksaa!
Olen myös miettinyt sitä, kuka nuo
herneet oikein halkaisee. Tämä keittohan on nimeltään
“halkaistujen herneiden keitto”, joten jotenkin ne on halkaistu.
Tuskin kukaan niitä veitsen kanssa yksitellen halkoo? Joku masiina
siihen on, mutta minkälainen?
PS. Ei oo pannaria. Snif.
Wednesday, December 12, 2012
HOODS 1
-----------------
1. Kotitalo
2. Ettäs tiedätte
3. Naapuruston klassikko, pyörivä jalkakyltti
4. Obey
5. Tulevaisuuden toivot Satellitessa
6. Dreams of LA food & spirits
Tuesday, December 11, 2012
VALOA IKKUNASSA
Valo, ah se valo. Los Angelesissa on
monia puutteita, mutta valo tekee monesta asiasta paljon mukavamman.
Ei haittaa! Aurinko paistaa! Elän selkeästi vielä pidennettyä
kuherruskuukautta kaupungin kanssa.
Sain vihdoinkin askarreltua verhot olkkarin/ruokailutilan ikkunoihin. Ilahdun suunnattomasti verhojen läpi siivilöityvästä auringonpaisteesta. Hulluilla on halvat huvin ja niin edelleen.
Eihän tässä ollakaan kuin vasta vuosi asuttu. Mutta eikö ole ensin hyvä testata asunnon viihtyvyys ja vasta sitten aloittaa suurempi askartelu? Seuraavaksi olisi suunnitelmissa makuuhuoneen yhden seinän maalaus ja parin valaisimen vaihto. Ja ehkä hyllyt kylppärin seinään?
(Jaa, ikkunoiden pesukin voisi olla
tehtävälistassa.)
Monday, December 10, 2012
UUSIA TANSSEJA
Möykkävehkeessä soi Kauko Röyhkä ja päässä pakottaa ilmaisun tarve. Olkoon menneeksi siis: harrastus käyntiin, miehen Nikon opetteluun ja tekstiä syntymään. Jee!
Tässä on meikäläinen San Franciscossa syksyllä 2011. Olin juuri mennyt naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa losangelesilaisessa virastossa. San Franciscossa olimme ruhtinaallisella neljän päivän häämatkalla.
Nimet pysyvät poissa blogista ainakin toistaiseksi. Selkeitä kasvokuvia harkitaan vielä. Harjoitukset alkakoot! Ja niin, kommentointi on toivottua ja suotavaa.
Tässä on meikäläinen San Franciscossa syksyllä 2011. Olin juuri mennyt naimisiin amerikkalaisen miehen kanssa losangelesilaisessa virastossa. San Franciscossa olimme ruhtinaallisella neljän päivän häämatkalla.
Nimet pysyvät poissa blogista ainakin toistaiseksi. Selkeitä kasvokuvia harkitaan vielä. Harjoitukset alkakoot! Ja niin, kommentointi on toivottua ja suotavaa.
Subscribe to:
Posts (Atom)