Monday, June 24, 2013

VAARALLINEN JUHANNUS

Olen viettänyt monta juhannusta poissa Suomesta, milloin missäkin, enkä koskaan ole pahemmin kaivannut kokkoja, juhannustaikoja, mökkiviikonloppuja tai muutakaan asiaankuuluvaa meininkiä. Mutta mutta, jostain syystä se nyt sitten tänä vuonna iski. Ei niinkään mökkikaipuu (itikat, ulkohuussi, itikat, jääkylmä järvivesi, itikat), vaan Suomi-ikävä, joka tässä on jo jonkin aikaa vaivannut enenevässä määrin. Facebook täyttyi ystävien juhannuskuvista ja pala alkoi nousta kurkkuun.

Tarjolla olisi ollut muun muassa ruotsalainen juhannus paikallisessa ostoskeskuksessa (??!!!), mutta tanssiminen tolpan ympärillä ei pahemmin houkutellut. Ainakaan ostarissa. Haloo ruotsalaiset, mitä ihmettä?

Lääkkeeksi juhannusmasikseen lähdimme suomalaisen ystäväni kanssa Malibuun rannalle juhannusaattona. Kostea meri-ilma helli kehoa ja Tyyni Valtameri oli yllättävän lämmin varpaiden huljua. Nousuvesi oli tosin tehnyt elintilasta pienen, valitsemamme ranta kun on ohut kaistale kallion ja meren välissä.

Jouduimme vaihtamaan paikkaa pari kertaa lähestyvän nousuveden tieltä, ja lopulta jättimäinen aalto sai varsinaista vipinää kinttuihin. Meri vei juuston mennessään. Kuohari kuitenkin pelastui. Viinirypäleisiin tuli suolainen sivumaku.

Mutta saimmepa juhannuksen, vaikkakin epäkonventionaalisissa merkeissä! Oli kuitenkin automatka, luontoa (arvaamaton meri, pelikaanit), pahanhajuinen ulkohuussi, kastuneet farkunpuntit ja pölyiset paljaat varpaat.

Itikoita en kaivannut.

Siellä se siintää alhaalla, El Matador Beach.



Koska mieheni Nikon on kauhea kolossi, jaksan harvemmin kanniskella sitä mukanani. Kännykkänäpsyyn on siis ihmisen tyytyminen. Tällä kertaa onni lienee onnettomuudessa: kamera olisi todennäköisesti päätynyt nousuveden mukana mereen, tai ainakin saanut perusteellisen suolavesikylvyn. Huh heijaa.

2 comments:

A. Sinivaara said...

Suomi-ikävää on ollut ilmassa täälläkin, mutta vietettiin sen verran hyvä juhannus suomi-poppoolla Big Bearissa mökkeillen, että se vähän helpotti. Elokuussa suuntaan sitten ihan Suomeenkin, mutta viidessä viikossa saattaa iskeä ikävä ainakin miestä jos ei nyt vielä Kaliforniaa. Niin tai näin, aina puuttuu jotain.

Polly Biscuit said...

Joo kyllä, aina on ikävä johonkin tai jotakin. Huoh. Oi, pääset vielä kesällä Suomeen! Mulla ei oo mitään tietoa seuraavasta reissusta. Snif!